Kyllä se on tämä meininki semmoista että.. Paniikkikerroin kasvoi päivä päivältä suuremmaksi mitä lähemmäs Iran näyttelypäivä tuli. Ja kaikki ihan turhaan.

Me lähdettiin sillä mielellä, että ei me saada sieltä kun maksimissaan  keltainen nauha. Ei meistä kumpikaan ollut aiemmin näyttelyissä käynyt joten ihan umpimettäläisinä sinne lähdettiin.

Saavuttiin näyttelypaikalle mitähän olis ollu, yhdeksän maita. Eli hyvissä ajoin. Siinäpä äihäiltiin sitten hetken verran kunnes löydettiin ilmoittautumispaikka ja suunnattiin sen jälkeen halliin, missä Iran kehä olisi. Olipa verrattain hienoa tavata Iran sisaruksia. Tatu veli nappasi sieltä sertin itselleen. Ja Sarilla, Iran handlerilla, oli mukanaan Iran siskolikka, joka muuten on aivan mielettömän hieno koira. Toivotaan sillekin hienoa näyttelymenestystä. :)

Puunausta ja trimmausta ennen kehää. Iralla sydän hakkasi mieletöntä vauhtia kun sattui vähän katto suhisemaan. Mutta kehässä tytsy tormistautui oikein kunnolla. Luontainen esiintyjä, pieni diiva. :) Korvakin pysyi ihan oikeassa asennossa koko kehän ajan ja heti kehästä pois päästyä kävi lörps.. korva valahti alas. Mutta ei se mitään. Oli aivan voittajafiilis koko illan ajan, kun meitsin erittäin hyvä koira nappasi sinisen nauhan ja ylitti emännän odotukset 100 prosenttisesti.

Nyt pitänee pistää korva topakkaan liimaan, että kesän/syksyn taitteessa päästään sitten kokeilemaan uudelleen. Sitä ennen treenataan aivan jotain muuta.. ehkäpä jälkiryhmään käy tie... ;)

Monesti on minulta kysytty, jotta mikset koskaan pidä blogia. Joskus olen sitä yrittänyt, mutta huonolla menestyksellä. Nyt näitä eläväisiä eläimiä meillä on aikamoinen liuta, joten jos niistä aina välillä jotakin jutun juurta saa, ja miksei saisi.. Kyllä meidän Ira-Nakero pitää siitä huolen.

Hieman ajatuksia joulusta

Joulu tuli ja meni. Iralle oli hurjan jännä juttu kun emäntä raahasi kuusen sisälle. Ehdin jo ajatella siinä, että hyvinpä nakero otti tämän jutun kun ei suurempaa kiinnostusta sitten ilmennyt koristellessa. Mutta kun tuli ilta ja lähdettiin tallille hoitamaan hevoset yöpuulle ja saavuimma kotio.. Eipä ollut kuusi pystyssä enää. Kaadettu oli ja kaksi syyllisen näköistä koiraa sekä se vanhin ihan paniikissa.. "En se ollu minä, en varmana ollu!". Eipä siinä sitten mitä.. Eiku kuusi takas pystyyn ja joulun viettoon...

Aattohan on tottakai koirillekin herkuttelun ja lahjojen aikaa.. Tällä kertaa saivat oikein hienot gourmet -ruoat ja kappas.. uusi musta röhköpossu ja pallonaru! Typyllä meni kuuppa ihan pimeäksi sen possun kanssa! "Se on saatava tuhottua.. Pakko tuhota..! Eipähän röhki sitten enää!" Ja niinhän siinä kävi, että Röhkö-Possu piti ottaa jäähylle.

Joulupäivä sujui ihan mukavasti. Pakkasta pidellessä. Illalla suunnattiin sitten käymään Liperissä, kummipoikaa katsomassa kun heilläkin kerrankin koko perhe kasassa.  Aikaa vierähti mukavasti neljä tuntia ja sitten kotio. Tulimma sisälle omaan mökkiin ja rupesin haistelemaan.. aikas muikea koiranpaskan haju leijui mökissämmy vaan missään ei mitään näkynyt. Vierähti tovi ja isäntä meni yläkertaan ja kohta kuuluu huhuilu: "Tulehan siivoomaan.. minuu etoo!" Siinä vaiheessa tiesin, että rakas, armas Typy-koira oli käynyt vierailulla yläkerrassa.. Kissakin näytti kärsivältä kun oli tätä lemua joutunu siellä haistelemaan illan ajan... Meinas keittää, mutta ei onneksi.

Seuraavana yönä kyllä tuntui, että menee hermo! Kolme kertaa jouduin hyppäämään yön aikana. Ensimmäisen herätyksen teki vanhin, Sini ja siinä samalla kävi Ira myös ulkona. Nukuin pari tuntia ja sitten oli Typyn vuoro pyytää ulos.. Siinä kävi sit kaikki kolme pihalla. Seuraava herätys oli sitten kuudelta aamulla ja taas ulos.. Tällä kertaa Sini jäi nukkumaan sohvalle ja nakero ja Typy lähtivät pihalle... Mitä tästä opin.. Jouluruokaa koirille = muista ostaa samalla pari rasiaa raejuustoa! Pysyy mahat kunnossa.

Näin meillä siis joulun viettoa... Palataan!

Memmu